Muisteluaktiviteetit: muistolaatikot, elämäkertakirjat ja valokuvat

Muistelu tarkoittaa yksinkertaisesti menneisyyden nauttimista yhdessä. Monille dementiaa sairastaville kymmenien vuosien takaiset muistot ovat selvempiä kuin tämän aamun tapahtumat. Valokuvat, tutut esineet, musiikki ja tarinat voivat avata nuo muistot ja antaa teille jotakin lämmintä jaettavaksi. Yksi sääntö: se on keskustelu, ei koskaan tentti.

Mitä muistelu on, ja miten se eroaa tentaamisesta?

Muistelu on muistojen jakamista valokuvien, esineiden, musiikin tai videon avulla henkilön omaan tahtiin. NHS kuvaa sitä menneiden kokemusten ja tarinoiden jakamisena valokuvien, esineiden, videoiden tai musiikin avulla kirjassa tai tabletilla. Tentaaminen on eri asia: se pyytää henkilöä tuottamaan oikean vastauksen, ja se voi tuoda nolostumista iloin sijaan.

National Institute on Aging luettelee kysymisen siitä, muistaako henkilö jotakin asiaa tai ihmistä, asioiksi, joita kannattaa välttää. Family Caregiver Alliance ehdottaa välttämään lyhytkestoiseen muistiin nojaavia kysymyksiä ja puhumaan sen sijaan kauempana olevasta menneisyydestä.

Miten puhun valokuvista tentaamatta?

Aloittakaa siitä, mitä näette, ja jättäkää tilaa henkilölle lisätä jotakin, jos hän haluaa.

1. Istukaa rinnakkain. Pitäkää albumia välissänne, jotta katsotte yhdessä, ettekä tenttaa pöydän yli.
2. Valitkaa muutama kuva. Viisi hyvää kuvaa on parempi kuin koko laatikollinen. Isot, selkeät kuvat toimivat parhaiten.
3. Nimetkää ihmiset itse. ”Tässä olette sinä ja isä hääpäivänänne” poistaa paineen.
4. Kommentoikaa yksityiskohtia. Vaatteet, autot, ruoka, sää, kasvot. ”Mikä auto. Näyttää niin kiiltävältä.”
5. Kutsukaa, älkää vaatikaa. ”Kerro minulle…” tai ”Mitä huomaat?” Hiljaisuus on hyväksyttävää.
6. Seuratkaa hänen johdatustaan. Jos hän puhuu aivan muusta, mene mukaan.
7. Lopettakaa, kun se on mukavaa. Sulkekaa albumi ennen kuin väsymys iskee.

Valmiita kuvakehotuksia varten kokeilkaa keskustelukortteja. Oman perheen valokuvista hellävaraisen yhdistelypelin tekemiseen kokeilkaa valokuvaparit -peliä; valitsemanne kuvat pysyvät selaimessanne.

Miten teen muistolaatikon?

Muistolaatikko on säiliö esineitä henkilön elämästä, joita voi käsitellä ja joista voi puhua.

1. Valitkaa tukeva laatikko, jonka on helppo avata, kuten kenkälaatikko, hattulaatikko tai pieni puinen arkku.
2. Valitkaa teema tai sekoitus. Työ, harrastus, paikka, vuosikymmen tai vähän kaikkea.
3. Kerätkää turvallisia esineitä. Viisi–kymmenen esinettä riittää alkuun.
4. Käyttäkää kopioita arvokkaista asioista. Kopioikaa korvaamattomat valokuvat ja asiakirjat ja pitäkää alkuperäiset turvassa.
5. Ottakaa esineitä ulos yksi kerrallaan. Ojentakaa yksi, sanokaa siitä jotakin ja katsokaa, mihin keskustelu johtaa.

Ideoita sisällytettäväksi:

• Työ: nimilappu, pieni työkalu, univormun merkki, pääkirja, sairaanhoitajan rintaneula, kahvilan keittokirja.
• Koti: reseptikortti hänen käsialallaan, keittiöpyyhe, lempihuivi tai solmio.
• Harrastukset: kalastusvieho ilman koukkua, pesäpallo, lanka-kerä, siemenpussi.
• Paikat: postikortit, kartat, matkamuistoja, kotikaupungin lehtileikkeitä.
• Perhe: valokuvien kopiot, lapsen piirros, hääkutsu.

Jättäkää pois terävät esineet, pienet esineet, jotka voisi niellä, ja kaikki, mikä voisi tuoda mieleen tuskallisia muistoja, ellette tiedä, että se on tervetullutta.

Miten teen elämäkertakirjan?

Elämäkertakirja on yksinkertainen albumi valokuvista ja lyhyistä kuvateksteistä henkilön elämästä. Sitä on mukava katsella yhdessä, ja se auttaa vierailijoita ja hoitohenkilökuntaa näkemään koko ihmisen.

1. Valitkaa muoto. Rengaskansio suojataskuilla, painettu valokuvakirja tai diaesitys tabletilla.
2. Suunnitelkaa muutama osio. Lapsuus, koulu, työ, perhe, asuinpaikat, usko, harrastukset, lempiruoat ja musiikki.
3. Lisätkää yksi tai kaksi kuvaa sivulle ja lyhyt, isolla tekstillä kirjoitettu kuvateksti: ”Mary, 22-vuotias, aloittaa työt pankissa.”
4. Lisätkää mieltymykset ja rutiinit. ”Juo kahvin maidon kanssa. Rakastaa sunnuntain virsiä. Ei pidä kovasta televisiosta.” Tämä auttaa jokaista, joka hoitaa häntä.
5. Ottakaa henkilö mukaan niin paljon kuin hän haluaa: kuvien valinnassa, tarinoiden kertomisessa tai pelkässä kirjan syntymisen katselemisessa.
6. Jatkakaa lisäämistä. Sen ei tarvitse olla valmis ollakseen hyödyllinen.

Lisää muisteluideoita

• Soittakaa musiikkia nuoruudesta ja puhukaa siitä, mihin se vie. Katso musiikkitoiminnat.
• Katsokaa kotivideoita tai televisio-ohjelmia lempivuosikymmeniltä.
• Valmistakaa lapsuuden ruoka ja antakaa tuoksujen johdattaa keskustelua.
• Katsokaa karttaa kotikaupungistanne ja jäljittäkää tuttuja katuja.
• Selatkaa vanhoja luetteloita tai lehtiä ja puhukaa hinnoista, muodista ja autoista.
• Tallentakaa heidän tarinansa puhelimella, hänen luvallaan, perheelle.
• Jakakaa puheluissa. Pitäkää yksi valokuva ylhäällä videopuhelun aikana; katso puhelu- ja videopuheluaktiviteetit.
• Tuokaa valokuva tai esine mukanaan käynnille. Se antaa vierailulle helpon painopisteen; katso vierailu.

Entä jos muisto on tuskallinen?

Jotkin muistot tuovat mukanaan surua, katumusta tai pelkoa. Jos henkilö käy levottomaksi, lopettakaa, lohduttakaa häntä ja vaihtakaa hellästi aihetta tai toimintaa. Älkää väitelkö siitä, mitä tapahtui. Family Caregiver Alliance neuvoo olemaan yrittämättä vakuuttaa henkilöä siitä, että hän on väärässä, ja vastaamaan hänen näyttämiinsä tunteisiin, jotka ovat todellisia. Jos hän puhuu kuolleesta ihmisestä ikään kuin tämä olisi elossa, vastatkaa tunteeseen: ”Kaipaat häntä. Kerro minulle hänestä.”

Mitä tutkimus sanoo?

Cochrane-katsaus muistelusta, joka kattoi 22 tutkimusta ja 1 972 ihmistä, totesi, että vaikutukset olivat epäjohdonmukaisia, pieniä ja vaihtelivat ympäristön ja muodon mukaan. Se ei löytänyt näyttöä haitoista dementiaa sairastaville. Suosittelemme muistelua, koska se voi tuoda lämmintä ja merkityksellistä yhteistä aikaa, emmekä hoitona. Lisää helposta keskustelusta katso viestintävinkit.